Olen pitkään elänyt viha-rakkaussuhteessa markkinointiin. Kun musa- ja tapahtumabisnesaikoina toimimme tosi pienellä budjetilla, oli pakko pitää markkinointia investointina. Tuotos/panos-suhde arvioitiin aina kriittisesti. Myöhemmin pääsin tekemään isolla rahalla, oli lippua ja lappua sekä hiottiin ns. brändiä ikuisuuksia. Siinä vaiheessa minusta tuli sitten myyntimies kun myyntiä lähestulkoon aina mitattiin absoluuttisella mittarilla eli myyntituloksella! Nyt taantuma on tuonut itselleni ainakin hyvät ajat markkinoinnissa taas mieleen. Yyrityskenttä suhtautuu jälleen erittäin kriittisesti markkinointitoimenpiteisiin kun kuluja on karsittava, jes!
Mielestäni markkinointi-aktiviteettia jota ei pystytä mittaamaan ei edes kannata tehdä. Peter Drucker muistaakseni joskus sanoi; että voit parantaa aktiviteettia ainoastaan jos pystyt johtamaan sitä, jotta pystyt johtamaan aktiviteettia sinun pitää pystyä mittaamaan sitä. Varsinkin markkinointiviestinnän pitäisi mielestäni pyytää asiakasta tekemään jotain; esimerkiksi ottamaan yhteyttä, tunnustamaan kiinnostuksensa tai jopa ostamaan.
Kuulen jo kuinka “brändinviilaajat” valittavat etten ymmärrä brändin rakentamisesta mitään, se kun on pitkäkestoista ja vaativaa. Mielestäni asiakasluottamuksen hankkiminen on pitkäkestoista ja vaativaa, ei itse brändin rakentaminen. Ymmärtääkseni brändi syntyy ainoastaan tuotteen ja palvelun aiheuttamista kokemuksista asiakkaalle. Tämän kokemuksen positiivisena mittarina voi toimia asiakassuhteiden lisääntyminen ja/tai syventyminen sekä asiakastyytyväisyys. Asiakkaan arvostuksen absoluuttinen mittari on aina myynti…aah, taisin taas rakastua markkinointiin!
Viisaus vuodelta 1891: “Kun pystyt mittaamaan puhumaasi asiaa ja esittämään ne numeroiina, ymmärrät asiasta jotain. Kun et pysty esittämään asioita numeroina, ymmärryksesi asiasta on vähäistä tai välttävää - Englantilainen tiedemies William Thompson
Pitäisikö meidän kaikkien harrastaa enemmän markkinointi-aktiviteetteja joiden vaikutusta pystymme mittaamaan?
